keskiviikko 11. tammikuuta 2012

D+9

Tuttu kylmään herääminen lämpimästä makuupussista, viuhahdus vessaan ja äkkiä hieltä lemahtaviin tamineisiin. Ulkona upea aurinkoinen aamu alkamassa, öinen pilviusva häipyi vuortenhuipuilta auringon noustessa.

Noin yhdeksän aikoihin kaikki äijät kokoonnuttiin lähikuppilaan ison teekannun ääreen haukottelemaan ja nauttimaan teen lämmöstä. Tänään ei mitään ihmeempiä suunnitelmia päivän epistolaksi ollut... vapaaohjelma oman maun mukaan.

Villen kanssa oltiin jo aiemmin suunniteltu lähiseuduilla paseeraukseen ja nyt päätettiin korkata Namzhen luoteispuolen vuori. Aloitettiin kiipeäminen Buddhatemppeliin, joka sijaitsi ns. " ylimmällä kadulla". Kiemurteleva tie johti vuorenkupeeseen louhitulle helikopterikentälle, ja maisemat olivat aivan mahtavat. Polkua seuraten ylöspäin vastaan tuli kivitaakkoja kantavia sherpoja työmaaltaan, isolta kivilouhokselta. Tekniikka louhintaan oli erikoinen... kaverit kaivoivat valtavia siirtolohkareita näkyville ja käsipelillä hakkasivat irti lohkareita. Niitä naputeltiin pienemmiksi ja myös säännöllisiksi, kuten katukivet meillä. Ylemmäs yhä... vuoren huipulla oli pienehkö sherpakylä pikku viljelyspläntteineen.

Korkein kohta, mikä Villen kanssa saavutettiin, oli n. 3620 metriä arviomme mukaan. Alastulo meni serpentiinipolkuja ja kylää kiertäen takaisin lähikuppilaan, jossa pojat istuskelivat leppoisasti kaakaolla. Aika hyvin "pappasarjalainen" on omasta mielestään kunnon puolesta pärjäillyt... Ville tosin joutui välillä toppuuttelemaan kun papan kone keulii... eli intoa piisaa, eikä muista välillä happea vetää. Kerrosleivät jallukaakaon kera maistuivat lounaaksi ja iltapäivä kului mukavasti suunnitellen huomista taivallusta.

Sjökke yllätti iloisesti... löysi minulle vakiomatkamuistoni: kepin, joka on aito sherpojen käyttämä työväline vuorilla. Keppi täydentää loistavasti kokoelmaani eri maanosista.

Tällai tää päivä... Sepi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti