Taas muutaman päivän jälkeen pientä tekstiä ja tämä on ns. viimeinen päivä tässä paikassa ja huomenna alkaa matka kohti koti Suomea. Tekstit ovat aika lyhyitä, koska päivät on menneet saman kaavan mukaan, eikä mitään muuttujia ole tullut vastaan.
Lauantai-aamu valkeni niinkuin kaikki muutkin aamut tähän mennessä Goalla, eli aurinkoisena ja lämpimänä. Aamupala ja päivän toimintasuunnitelman vahvistaminen. Suuntana ranta ja lomarusketuksen hakua, koska suomeenhan ei voi valkoisena tulla. Siispä matkaan velihopeat ja jalkaa toisen eteen. Tutut taxi ja hello my friend huudot siivittivät meidät kohti aaltoja ja hienoa hiekkaa, jota on joka ilta löytynyt mitä ihmeellisimmistä ruumiinpaikoista, hmmm, tekeekö sen tuuli vai piehtaroiminen hiekassa, sitä voi jokainen pienessä mielessä miettiä. Jokatapauksessa tutut paikat aurinkotuoleista, kylmää juomaa ja itsensä grillausta. Näin kuluin taas tunti jos toinenkin. Wili luovutti aikaisemmin ja lähti hotellille muokkaamaan valokuvia, sekä tutkimaan lentoja takaisin, mutta me kolme muuta muskettisoturia jatkoimme oikeinkin raskasta tehtävää.
Tänään ei kuitenkaan ihan niin kauan pystyttäisiin rannalla viettämään, koska illalla on isot makrrkinat viereisessä Arporan kylässä, johon tarkoitus on sunnata. Rannalta suihkuun, vaatteiden vaihto ja sitten etsimään Tuk-Tukit, joilla olimme päättäneet paikalle matkustaa. Hivenne matkajuomaa mukaan ja ei muuta kuin paikallisten rallikuskien kyytiin. Matkalla saimme udeltua, että uusi tuk-tuk maksaa noin 3000$ ja kuski olisi minulle ja Villelle myynyt omansa heti 2500$. Menopeli kulkee kuulema jopa 80 km/h jos on hyvä tie ja jos uskaltaa ajaa.
Markkina-alue oli iso kuin mikä ja eksymisen vaara suuri, onneksi kuitenkin säilytimme suht hyvin näköyhteyden tai ainakin huutoyhteyden, joten porukka pysyi kasassa. Juomaa, ruokaa ja kaikenlaista vaatetta, korua, sekä muuta tuiki tarpeetonta. Juomaa tulikin maisteltua erilaisia ja erilaisissa paikoissa niinkin runsaasti, että osa porukasta alkoi olla jo hyvinkin juhlatuulella. Ongelmia ei kuitenkaan syntynyt. Wili ei jaksanut kierrellä siellä myöhään ja päätti palata aikaisemmin hotellille, kun taas samat muskettisoturit ottivat ilosta kaiken irti, niinkin railakkaasti, että allekirjoittaneelta hävisi silmälasit johonkin. ( pieni tilannetappio) Hotellillekin olimme kuulema palanneet, ainakin mitä Wili ystävällisesti meille mainitsi seuraavana aamuna, kun oli joutunut heräämään meidän epätoivoisiin oven avaus yrityksiin.
Sunnuntai aamu. Hiljaista, kalpeaa, ehkä hivenen huonoa oloa havaittavissa. Osa porukasta kuitenkin raahautui kunniakkaasti aamupalalle. Allekirjoittanut taasen juoksi vessaan ja totesi pötölle istuessaan, että mitä minä sanoin vettähän se vain on, joka peräpäästä holisi. Iskikö se nyt, pelätty jalla jalla, jolta olin säilynyt koko matkan. Kysymys sai vahvistuksen, kun hetken kuluttua uudelleen olin samassa istuma-asennossa posliinilla. Jaahas, tämä päivä meneekin sitten tässä. Siispä lepoa ja paljon nestettä ( ei alkoholia ). 50% porukastamme päätti kuitenkin lähteä rannalla, kun 25 % juoksi vessassa ja 25% jäi tekemään tietokoneella jotain. Olimme päättäneet aikaisemmin, että sunnuuntai on pizza päivä, koska pari päivää aikaisemmin olimme paikallistaneet Domino´s pizza paikan, joten sunnitelmasta täytyi pitää kiinni. Aikansa rannalla viihdyttyään kaksikko palasi hotellille ja aloimme valmistautua pizzalle lähtöön. Kuka suihkun, kuka wc-pytyn kautta. Pystyin kävelemään läheiseen risteykseen, jolloin pikku-sjöken pikku masu ilmoitti, että vessa-aika ja ei kun takaisin huoneeseen. Ville lupasi kuitenkin tuoda tuliaisena jonkunlaisen meat loversin, kunhan kotiutuvat. Paikka oli ollut siisti ja toimitus nopeaa. Pikkaisen ihmetystä oli kuitenkin aiheuttanut se, että kun jokainen oli tilannut oman pizzan, niin paikallisten mukaan jokainen niistä oli tarkoiteetu 4 henkilölle. Kyllähän raavas suomalainen pizzan ystävä nyt jaksaa yhden yksinään syödä ja ei kun tilausta sisään. Kumman täyttäviä kuitenkin olivat olleet kun jo 2 palsta oli tullut täyteen, ei tietenkään kaikki mutta kuitenkin. Siispä sain tuliaisen puolet Villen pizzasat, josta sain syötyä kaksi palaa ja sen jälkeen kävinkin tutustumassa taas vessaan. Seuraava yö samoissa merkeissä.
Maanantai aamu, ei helpotusta, ei aamupalaa. Ainostaan neste joka kestää hivenen sisällä. Lisäksi yöllä oli kuumetta ihan kiitettävästi, jten aloimme tutkiman mahdollista malarian mahdollisuutta. Merkit viittaisivat siihen, mutta ilman lääkäriä sitä ei pystytä toteamaan, joten päätin aloittaa 3 pv kestävän malaria lääkkeen tehokuurin. Allekirjoittaneella päivä hotellihuoneessa, Sepi ja Ville rannalla ja Wili touhusi jotain. Illalla ruokailu ensimmäistä kertaa oman hotellin ravintolassa. Koko reissun ajan jatkunut ei syödä 2 kertaa samassa paikassa jatkuu. Päivästä ei muuta kerrottavaa.
Tiistai. Uskaltauduin jo aamupala pöytään, koska olo oli hivenen parempi. Pari lasia tuoremehua ja hivenen hedelmiä. Olin jo aamulla Villelle sanonut herätessä, että tänään tulen rannalle vaikka joutuisin konttaamaan sinne, koska ilman rusketusta ei Suomeen tulla. Näin ollen sama 3 muskettisoturinjoukko suunnisti kohti tuttua rantaa, tällä kertaa ei kuitenkaan saman baarin eteen vaan viereiseen. Vaihtelu virkistää. Päivä grillausta ja johan sitä pikkuhiljaa ilkeää tulla takaisin. " Näytä mulle missä sulla on rusketusraidat...." laulun siivittämänä tarkastelimme uimahousujen jättämiä rajoja. Juu, tiedän, kuulostaa tosi homoeroottiselta, mutta tuskin on ainut mikä olisi samalta kuulostanut jos ne olisi täällä julkaistu. Suihku, iltapala ja lepoa, ehkä elokuva, joita tulee 3 kanavalta tai sitten pikkaisen vapaapainia, joka saa aina hymyn huulille.
Keskiviikko, eli tänään. Päivän ohjelmassa pientä tasoittavaa rusketusta ja markkinat Anjunan kylässä, johon suuntasimme jälleen kerran paikallisen Juha Kankkusen kyydissä. Kojuja paljon ja jokaisessa samat tuotteet. Huiveja, vaatteita, mausteita, muistoesineitä jne. Taisi sieltä jokainen vielä jotain pientä kassintäytettä löytää kotiinviemiseksi. Hivenen loikoilua rannalla ja lisää kojujen kiertelyä. Mietimme, että lukeeko meillä jossain Suomi, kun osa myyjistä huuteli Terve terve, mitä kuuluu? Toinen mitä sanoivat niin oli "Halpa hinta, Anttilan hinta stokmannin laatu". Ei muuta kuin lisää eläkeläisiä ja muita matkaajia maailmalle ja opettamaan hienoja lauseita. AI VITTU MIE KÄRSIN. Illalla, laukkujen pakkaamista, iltapala ja lepoa. Huomenna aamulla joudumme luovuttamaan huoneet ja matka kohti Suomea alkaa. Ensin lennetään Goalta Mumbaihin ja sieltä sitten aikaisin pe aamuna Turkin kautta Suomeen.
En tiedä tuleeko matkan aikana enään päivitystä, mutta suomessa ollessamme tulemme kirjoittamaan pienen yhteenvedon, jonka ehkä toisen riemuksi ja toisten harmiksi julkaisemme myös täällä. Halua jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia matkaamme seuranneita ja uskon jos jossain vaiheessa joltain on päässyt itku tätä blogia lukiessa.
Pitäkää toisistanne huolta. Itsestä ei niin väliä.
-sjökke-
p.s. vkl nähdään mökillä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti