Hiukan aikaa edellisestä päivityksestä, mutta tämä johtuen siitä ettei nettiä ollut saatavana.
Vuorilta alaspääsyn jälkeisenä päivänä emme tehneet mitään ihmeellistä, istuskelimme ja odottelimme...
Kävimme kumminkin hakemassa muistot Nepalista ja jokaisen mukaan tarttui Kukri... toisille yksi, toisille useampi...
Lepopäivän jälkeisen päivän aloitimme pikaisella aamupalalla, jonka jälkeen siirryimme kohti Kathmandun lentokenttää luottokuljettajamme Sandin kyydissä. Liekko Sandilla ollut auton äänitorvi jumissa, mutta kuulimme omasta autosta lähteviä törähdyksiä yllättävän vähän matkan aikana...
Päästyämme lentokentälle, Sandi hyvästeli meidät surullisin mielin. Siirryimme lentokentän turvatarkastukseen, josta taas yllätys yllätys, olisi päässyt kaikki sinkoa pienemmät läpi. Tästä tallasimme kohti valitsemamme lentoyhtiön tiskiä, jotta saisimme reput ainakin matkaan. Tiskillä meille ilmoitettiin että lento on jo valmiiksi myöhässä, eikä varmaa tietoa ole milloin se on lähdössä. Reput saatiin kuin saatiinkin matkaan, ilman ylimääräisiä kiloja mutta reput kirjattiin kaikki Sepin nimille, tähän kohtaan palaamme myöhemmässä tilanteessa.
Tämän toimenpiteen suoritettuamme hiivimme lähimpiin odotustiloihin ihmettelemään Nepalin tapahtumia ja siemailemaan taxfreen tarjoiluja.
Aikamme tätä touhuttuamme, siirryimme security checkin läpi lähtöterminaalin sisimmäisiin osiin, jos siellä meille vaikka kerrottaisiin milloinka kone lähtisi. Aikamme tilannetta ihmeteltyämme (useamman tunnin), ruutuun ilmeni tilanne että konetta checkataan sisään, eikä minkäänlaista kuulutusta tilanteesta ollut tehty. Aikamme paniikissa pyörittyämme kuului kuulutus, että olemme aivan väärässä päässä aluetta... Siitä ripeä siirtyminen kohti porttia ja checkaus sisään. Siirtyminen koneelle tehtiin kohteen tutuksi tulleella tavalla, eli kävelemällä. Vielä ennen koneeseen nousua viimeinen tarkastus ettei laittomia asioita tule sisään, jälleen sinkoa pienemmät olisivat tulleet.
Koneessa kohtuullisesti porukkaa, mutta silti lentoemot laittoivat harkinnan jälkeen kaikki halpamatkalaiset omiin looseihinsa, jotta mahtuvat olemaan koneessa. Matkanjohtajalla kävin huonoin tuuri, hänen loosinsa takana oli joku ylienerginen vähäkasvuinen riisikupin kaataja, joka rynkytti miltei koko matkan matkanjohtajan istuimen selkäosaa... rynkyttäminen loppui siihen kun termospullossa raikui selkeällä suomenkielellä toteamus johon liittyi oleellisesti riisinpurijan kädet ja matkanjohtajan rauhallisuus sekä nopeus.
Laskeutuminen sujui sujuvasti, koneesta purkauduimme bussiin joka kuljetti meidät terminaaliin. Täällä huomasimme sanan "Finland" eräässä passintarkastusputiikissa. Noh, kohti sitä ja iloisina olisimme jatkaneet matkaa kohti tuntematonta... Tästä matkasta tulikin se tuntematon. Kulutimme kansainvälisellä alueella 4 tuntia, koska meillä ei ollut tulosteena jatkolentotodistuksia, eikä meillä ollut hotellia varattuna Goa:lla. Uhkana oli välitön palautus Kathmanduun, jos kyseisiä todistuksia ja majoituksia alkanut löytyä. Matkanjohtajamme kävi varaamassa hotellin lentokentän aulassa sekä erään kauniin tulliviranomaisen avustuksella tulostamassa aikaisemmin varaamamme liput kotisuomeen. Tämän jälkeen tulliviranomaiset katsoivat läpi sormieen ja päästivät meidät suoraan tuloaulaan ja he olivat hakeneet meidän reput jo valmiiksi meille, joten emme tarvinneet kuluttaa aikaa niitä etsimällä.
Noh, kun tästä vastuksesta olimme selvineet, meille selvisi Sepin muistama Goa:n matkan kesto. "Se kestää noin tunnin." muuttui muotoon "vähintään 10 tuntia autolla". Noh, totesimme että vuokrattu tila-autotaksi maksaa vähemmän kuin juna, joten otimme sellaisen. Matka alkoi ja totesimme autoilun olevan yhtä hienoa kuin Nepalissa, sillä erotuksella että kuskimme ei puhu englantia. Matka oli erittäin puuduttavaa ja kuskimme oli jatkuvasti hukassa. Pari kertaa käännyimme tiellä ympäri ja palasimme takaisinpäin. Kaikenkaikkiaan matka kesti 13h lentokentältä hotelliimme Goa:lla.
Päästyämme hotelliin, kävimme tiedustelemassa lähimaastot sekä vaihtamassa dollareita paikalliseen valuuttaan. Seuraava yö menikin sujuvasti nukkuen pehmeissä lakanoissa, vastapainoksi edellisyön epämukaville autonpenkeille.
Seuraava päivä vietettiin aurinkorannalla, ottaen rusketusta (ja jotkut polttaen itsensä), huuhdellen pois vuoriston kerryttämät pölyt, niin iholta kuin kurkusta.
Tällaista tällä kertaa, ja ensi kerralla jotakin muuta...
- Wili -
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti